Jumissa

Minusta tuntuu, että oon jämähtäny paikoilleen.

Okei, oon sairaslomalla enkä saakaan tehdä mitään, ku ottaa vaan rennosti. Mutta eikö tämän sairasloman tarkoituksena ole, että minun elämänhalu palais ja pystyisin jatkamaan normaalia elämää? Tällä hetkellä jokainen päivä on niin kuin edellinenkin, herään, touhuan kotona jotain turhaa, menen nukkumaan. Ei mulla ole mitään, minkä takia heräisin tai mitä suuremmin odottaisin.

Haluaisin saada jotain sisältöä tähän kaikkeen. Tunnetta, että mulla on jotain, minkä takia elää. Muutaki, ku ne muut ihmiset. Mie haluan elää niin, että nautin siitä. Mie haluan haluta elää. Tällä hetkellä en halua elää, mutta en kyllä kuollakaan. Oon vaan jumissa tässä mitäänsanomattomuudessa, missä mikään ei tunnu miltään. Paitsi ahdistus. Se tuntuu, liikaakin. Silloin kun se tuntuu... Onneksi vähän harvemmin, mitä muutama viikko sitten. Eikä lähellekään niin pahana...

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa mietin, mitä ois tapahtunu, jos olisin kuollut. Miltä se tuntuis? Minun käsitys on, että kuoleminen on vähän niinkuin nukahtaminen; tiedätte sen kohdan, kun nukahtaa ja ei nää unia, tavallaan vaan katoaa. Ei tiedä itsestään tai ympäröivästä maailmasta mitään, ei tunne mitään, kaikki on poissa, itse on poissa.

Miten asiat olis muuttunu? Vai olisiko ne ylipäätään muuttunu?

Ei sillä, ettenkö olis kiitollinen siitä, mitä mulla on. Tietenkin olen. Mulla on maailman ihanin perhe ja parhaimmat ystävät. Tukiverkko, jota kaikilla ei todellakaan ole. Mutta ei se minun onnettomuus siitä ole kiinni. En oikein itsekään tiedä, että mistä se on kiinni... Ehkä se on se asia, mitä minun pitäs nyt yrittää siellä MTT:llä selvittää.

Meillä oli puhetta psykiatrisella, että aloitettas ihan kunnollinen terapia. Kartoitettais siis minun elämä ihan kokonaan, alusta alkaen. Mietittäs, mitkä asiat siellä painaa nykyistä, mistä asioista kannan traumoja mukana jne. Ja puhetta oli myös siitä silmänliiketerapiasta. Huh, mitä hihhulointia. Tuntuu niin typerältä ajatukselta.

Huomenna pitäis siis aloittaa se ''elämän kartoittaminen''. Kiinnostaa, ku kilo paskaa. Miksi pitää aina vaan jauhaa niitä samoja asioita, jotka ei kuitenkaan muutu miksikään? En ymmärrä, mitä uutta voisin itsestäni enää sen perusteella oppia. Turhauttaa. Suututtaa.

Tänään on selvästi taas känkkäränkkäpäivä. Hyi minua.


Ikävä IhanaaIdioottia. Tykkään siitä. Tosi paljon.
Sen vieressä on hyvä olla, olo on turvallinen.


Äh, menen nukkumaan.