Mulla sattu korviin, tuntu, että joku hakkaa rumpuja pään sisällä. Tum, tum, tum. Se tuntu kamalalta ja mulla oli hätä. Kävi kipeää, enkä ymmärtäny, että miksi. Äiti koitti lohuttaa ja antaa lääkettä, mutta ei se auttanu. Isä oli taas vihanen, koska itkin. Mie näin, että kohta se suuttuu ja juoksin omaan huoneeseen. Menin suurimpaan komeroon piiloon, ettei se vain löytäs minua. Istuin hiljaa kaapissa ja pidin käsillä korvistani kiinni, yhtäkkiä kaapin ovi aukeaa, takana seisoi isä. Hän istui tasolleni, näin, että hän oli raivoissaan. ''Haluutsä tietää, miltä musta tuntuu, ku sä huudat?! Haluutsä?! Tältä se tuntuu, käsitäks! TÄLTÄ!'' huusi isä mulle, ja hakkasi kattilan kansia yhteen kasvojeni eessä. ''Oo hiljaa, mulla menee järki sun kanssas! Mikä sussa on vikana, en käsitä! Just tän takia mun pitää vetää aineita, koska en koskaan saa sun takia nukkua! Just tän takia, koska mun pitää aina valvoa! Emmä vapaaehtosesti niitä aineita kisko, en vaan jaksa sua!''
Äiti juoksee minun huoneeseen ja repii isää pois minun luota: ''Lopeta, lopeta nyt heti! Ei se Piikan vika ole, että se itkee. Sillä sattuu, sillä on taas korvatulehus, alla tulla siitä!'' Äiti saa kiskottua isän pois ja isä lähtee äidin perässä eteiseen. Isä on vihanen, koska sen nenille ei hypitä. Juoksen perässä, isä ei saa tehdä äitille mitään pahaa. Ne tappelee eteisessä, yritän mennä väliin ja saada kaiken loppumaan. Seison isän ja äidin välissä, huudan ja itken, olen ihan paniikissa. Äiti ja isä lopettaa tappelun, isä lähtee taas ovet paukkuen.
''Tule, Piika, tänne. Tule Äitin sylhiin'', äiti kuiskaa. ''Niin kauan, ko meilä on toisemme, niin meilä on kaikki hyvin.''
Led Zeppelin - Stairway to heaven
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti