Ytävänpäivä

Huomenna se taas sitten on - ystävänpäivä. Maailman turhin päivä. Niin kuin kaikki muutkin kaupalliset juhlat, ei niissä ole mitään järkeä. Ihan niinku ystäviä ei vois muistaa muulloinkin. Miksi just huominen on niin erityinen? Ei se ole sen kummempi päivä kuin muutkaan.

Mulle se on siinä mielessä erityinen, että vannoin tappavani itseni ennen 14.2.2013. En tosin valinnut tuota päivää sen "merkityksensä" takia. Laskeskelin vain, että huomisen lähettyvillä ei ole mitään tärkeää merkkipäivää, kuten läheisen sukulaisen tai ystävän syntymäpäivää, ja siksi se tuntui sopivalta. On se kumma, miten tarkoin tuokin on pitänyt ajatella - viimiseen asti toivoo, ettei aiheuttaisi ylimääräistä surua ja stressiä ympärilläoleville.

Huomenna se siis olisi, minun kuolemanpäiväni.
Jota en aio toteuttaa.

Olen luvannut itselleni ja muille, että odotan vielä, yritän jaksaa aina seuraavaan päivään. Vannoin, että teen kaikkeni, jotta pystyisin pitämään tämän lupauksen. En ole tehnyt vielä kaikkea tämän oloni eteen, eikä ahdistuskaan tällä hetkellä ole niin toivottoman suuri, että maailma siihen kaatuisi. Tyhmää kyllä, että koen silti haikeutta asiasta. Huomisen piti kuitenkin olla se päivä, jona kaikki tuska loppuu. Päivä, jolloin saan tarinalleni lopetuksen. On surullista luopua tästä suunnitelmasta koska tiedän, kuinka vaikea lähitulevaisuus on. Onneksi en osaa sitä kauhean pitkälle ajatella, tässä mielessä se on helpotus, joskin muuten vaikeuttaa elämää radikaalisti.

Niin joo, aamulääkkeetkin ovat loppuneet. Jippii. En ollut vienyt reseptiä uusittavaksi, koska oletin meidän juttelevan MTT:llä lääkitykseni jatkosta - pysytäänkö samassa valmisteessa, muutetaanko annostusta jne. Oletin, että nämä asiat olisivat selvinneet eilisellä lääkärikäynnillä. No, menin MTT:lle, mutta sieltä ilmoitettiin, että lääkäriaika oli ollut jo maanantaina. Suututtaa, sillä minulle annetussa lapussa lukee selvästi, että tiistai 12.2. klo 13.00.

Otin asian sitten puheeksi tämän päiväisessä MTT-tapaamisessa. Motkottivat vähän mulle siitä, että reseptit pitäis viedä ajoissa uusittavaksi... Mutta kun enhän minä tiennyt/ajatellut/käsittänyt. Kaikkien asioiden hoitaminen tuntuu niin kamalan vaikealta, joten unohdan suurimman osan. Ei pitäisi, mutta niin siinä käy, väistämättä.

Pahimmillaan voi reseptin uusimiseen mennä jopa kaksi viikkoa, mutta toivon mukaan saan uuden reseptin jo perjantaina. Kuulemma lääkeaine ei ehdi kokonaan kadota kehostani, mutta sen määrä tulee tottakai pienenemään. Pelottaa, että joudun kokemaan ne valtavat ahdistumisen tunteet, jos tähän väliin tulee liian pitkä lääkkeetön aika... Viime kertahan ei sujunut kamalan hyvin, vaan päädyin sairaalapedille. Tilannetta ei myöskään helpota se, että mieliala on muutenkin ollut laskusuhdanteessa siitäkin huolimatta, että olen suht säännöllisesti muistanut lääkkeetkin ottaa.

En tiedä, ahdistaa.
Poltin viimeisen tupakan jo hetki sitten...
Tekee mieli lisää. Rahaa ei kuitenkaan ole, enkä sitä mistään saa. Pelottaa, millaiset niksat mulla tulee vielä olemaan.

Tulis jo se sairauspäiväraha...