Muistot: 1995 - Tukholma

''Missä sinun isäsi on?''

'''Minun isä on taitelija. Se maalaa tauluja maailmala, meiläki on monta hienoa taulua, jokka isä on tehny. Aina välilä se käypi meilä ja tuo mulle leluja sieltä maailmalta. Isä asus muuten meän kanssa, muttako eihän se kerkiä, ko sillä on niin paljon maalaamista.'''

Kyllä isä oli taiteilija, hienostihan se maalaa. Minunki huoneessa on taulu, jonka se on mulle maalannut. Tykkään siitä, mutta se on ehkä vähän pelottava... Siinä on mettää ja iso sieni, sen sienen alla istuu peikko. Sillä peikolla on myös kaveri, ja ne näyttää siltä, että niillä on hauskaa, koska se toinen tanssii. En kuitenkaan tykkää niitten kasvoista, ne on jotenki kummalliset.

Ja olihan se paljon maailmallaki. Kyllä mie kuitenki tiesin, että ei se sielä ollu sen maalaamisen takia. En mie ossaa sanoa, että miksi se sielä oli, mutta ei sillä kaikki asiat ollu kohallaan.

- - -



Äiti oli olohuoneessa ja kuunteli musiikkia, mie makkoilin omassa huoneessa, ko minun piti nukkua. Telkkarista tuli ''Rederiet''. Äiti ruukasi aina kattoa sen, mie en koskaan saanu, ko mulla oli sillon jo nukkumaanmenoaika. Se alkumusiikki oli minusta kauhean lohullinen, aina ko se kuulu, niin tiesin että äiti on seinän toisela puolela. Sillon mie tiesin, että en ole yksin, eikä minun tartte pelätä. Mie olin juuri nukahtamassa, ko ulko-oveen koputettiin. Mie tiesin heti, että kuka sielä on, isä koputti aina samala tavala. Mie nousin sängystä ja juoksin ovele aukasemaan.

Oven takana seiso isä, ihan niinkö mie olin jo arvannukki. Isälä oli päälä ruskea, kulunu nahkatakki ja aurinkolasit. Sen ruskeat hiukset oli kiharalla ja sekasin, niinkö aina. Sen naama oli likanen ja sillä oli ottassa haava. Mie hyppäsin isän syliin ja rutistin sitä lujaa: ''Isä, miksi sulla on ottassa pipi?'' mie kysyin. ''Kuule Piika, isä kaatu rappusissa ja siksi tuli pipi.'' Isä puhu taas jotenki kummallisesti, se kuulosti aivan käärmeeltä. Sillä tuli takin sisältä puinen kahva, mie tiesin, mikä se oli. Olin nähny samalaisen mummolassa, halkohuoneessa. Mie tiesin, että se on vaarallinen, Mummo aina kielsi koskemasta siihen, ettei tule pipi. Äiti seiso hiljaa minun selän takana, mie näin, että se pelkäsi. Mullaki pelotti. Isä oli kauhean likanen, voi, jos Mummo olis nähny. Saunaan se olis joutunu samantien. Se haisi kauhean pahalta, hiekalle ja jollekki kitkerälle, inhottavalle. Olisin halunnu lähteä pois, mutta en mie pystyny. Mulla tuli heti huono omatunto, ko ajattelin isästä pahoja ajatuksia, mulla kävi niin sääliksi sitä.

Isä tuli sisälle ja pisti lattialle urheilukassin: ''Katoppa, Piika, mitä isä on tuonu.'' Isä aukasi sen laukun mulle, ja mie näin, että se oli täynä leluja. Sitte se otti taskusta suklaata, Mars-patukan, ja anto sen mulle: ''Ja tässä sulle tämmönen. Mulla oli vaan vähän rahaa, mut mä ostin tän sulle. Sä tiiät, että mä ostan mun pikku tytölle mitä vaan, vaikka viimesillä rahoilla''. Mie kiitin niin kauniisti, ko osasin, mulla teki niin pahaa. Ne lelut oli likasia ja haisi pahalle, mutta koitin olla aattelematta, ko mulla tuli taas huono omatunto. Isä-raukka on tullu minua kattomaan ja tuonu lahjojaki, ja mie en osaa olla kiitollinen. Ei se isä onneksi kauaa viihtyny, se lähti melkein heti. Heti, ko ulko-ovi meni kiinni, mie aloin aukasemaan sitä suklaapatukkaa. ''Älä, Piika, syö sitä. Sitä ei tiä, mistä se on sen saanu'', äiti sano ja koitti ottaa sen multa pois. ''Kyllä mie syön, ko isä sen mulle toi, en mie voi olla sitä syömättä ko se vähilä rahoilansa ostaa'', itkin äitille ja tungin siltä seisomalta koko patukan suuhun. Mie koitin niellä ja niellä, mutta joka suupala vain kasvo suussa, ei se tahtonu mennä alas. Mulla oli kamala olo, tunsin hirveää vihaa isää kohtaan, mutta samalla huonoa omaatuntoa siitä, että kehtasinki ajatella sillä tavalla. Sitte juoksin vessaan, ko mulla tuli oksennus.

Myöhemmin mie istuin äitin kanssa äitin sängyllä, se silitti minun hiuksia ja mie itkin. ''Äiti, mie pelkään. Mie en taho, että isä tullee enhään käyhmään, mulla tuntuu niin pahalta nähä, missä kunnossa se on. Emmä aukase sille enää ovea, eihän? Leikitään, ettei olla kotona, ko se tullee käymään.'' Äiti hiljaa hyssytteli ja pietti minusta kiini, mulla oli taas hyvä olla.



Depeche Mode - Walking in my shoes