Kahvia ja klassista musiikkia

Sain yllättävän inspiraation klassisen musiikin kuunteluun. Samalla tajusin, kuinka ikävä mulla on ollut sitä ja pianon soittamista. Pikkuisena (5-10v) en oikeastaan muuta kuunnellut, kuin klassista musiikkia. Olen nyt fiilistellyt kaikkia tuon hetkisiä lempisäveltäjiäni, kuten Vivaldia, Beethovenia ja Tchaikovskya. Kuulostanpas nörtiltä, heh. En muista erään lempisävellykseni nimeä, joten soitin äidilleni, josko hän muistaisi minua paremmin. Hän lupasi laavata klassiset levyni läpi ja katsella, löytääkö sitä. Samalla puhe ajautui pianotunteihin ja varovasti äiti ilmoitti, että hän tietäisi minulle erittäin hyvän yksityisopettajan. Opettaja on kuulemma ankara ja vaativa, eikä anna periksi, ennen kuin soitto on täydellistä. Hän olisi siis juuri oikeanlainen ihminen opettamaan minua. Luoja, kuinka paljon innostuin. Pyysin äitiä järjestämään tapaamisen opettajan kanssa, jotta voisin sopia pianotuntien aloittamisesta. 

(Soitin siis aiemmin pianoa 7 vuotta, harjoittelu jäi, kun muutimme Pohjoiseen. Olen todella haastava oppilas, sillä turhaudun helposti, ellei soittoni ole täydellistä. Tämän vuoksi opettajani on oltava erittäin ankara ja vaativa, jotta saisi mielenkiintoni pysymään eikä anna minun luovuttaa. Tukholmassa opettajani oppi vuosien varrella tuntemaan minut ja huomasi, millaista opetusta kaipaan, hän sai minut aina jatkamaan, vaikka meinasinkin useaan otteeseen luovuttaa. Muuttaessamme Pohjois-Suomeen opettajani luonnollisesti vaihtui, eikä hän ymmärtänyt, että "kiinnostuksenpuutteeni" oli ennemminkin turhautumista, kuin motivaation loppumista. Hän oli liian kiltti, eikä osannut vaatia minulta mitään, joten soittaminenkin jäi.)

Pianon tuominen omaan asuntooni on mahdotonta ahtaan rappukäytävän vuoksi, mutta äiti lupasi, että ostaa hänen luokseen minulle pianon, jos aloitan kunnollisen harjoittelun. Ja minähän muuten aloitan, se on varma! Minulla on äitini luona kosketinsoittimet, jotka ajattelin tuoda kämpille. Ne eivät tietenkään ole sama asia, kuin oikea piano tai flyygeli, mutta ajavat asiansa harjoittelussa. Pyysin samalla, että äiti toisi minulle koululta nuotteja, jotta pääsisin vähän lämmittelemään näppejäni ja muistelemaan soittamista.

***

Katsoin muuten aiemmin illalla BBC Newsin HARDTalkista klipin, missä haastatellaan Timo Soinia (http://www.bbc.co.uk/programmes/p015by2x). Voi luoja, että se pisti ärsyttämään! En ole koskaan pitänyt Soinista (lähinnä hänen ristiriitaisten sekä khröm... rasististen ja halventavien mielipiteidensä takia) ja tämä taas muistutti siitä, kuinka paljon tämänkaltaisia ihmisiä vihaan.

Soinin argumentit ovat mielestäni kaikkea muuta, kuin päteviä. Hän pyrkii kiertämään kysymyksen höynäyttämällä vastauksella, joka on ihan asian vierestä. Lisäksi tuo pyörryksiin puhuminen vaikeasta tilanteesta pääsemiseksi on kaikkea muuta, kuin ihailtavaa.

Tässäkin haastattelussa haastattelija pyytää suoraa ja rehellistä vastausta esittämäänsä kysymykseen ja Soini koittaa kaikin tavoin päästä tilanteesta kiertelemällä ja kaartelemalla. Turhauttavaa katsottavaa, mutta pointsit haastattelijalle siitä, ettei luovuttanut helpolla. 

Facebookissakin oli aika paljon keskustelua tästä samaisesta videosta ja osalla turhautti se, että haastattelija yrittää tahallisesti ärsyttää Soinia. Itse en kyllä nähnyt asiaa niin, mutta en voi kieltää, etteikö Soinia saisi vähän ärsyttääkin. 

En tule koskaan ymmärtämään, kannattamaan tai hyväksymään Soinin kaltaisten ihmisten jyrkkää elämänkatsomusta, jota he eivät pysty pohjaamaan millekään järkevälle. On totta, että moni Soininkin mielipide on hyvä ja että hän on fiksu ihminen, mutta hänellä on niin paljon eriäviä mielipiteitä tasa-arvosta esimerkiksi minun kanssani, etten voi koskaan katsoa hänen kuvaansa/haastatteluja yms tuntematta suunnatonta myötähäpeää ja raivoa. 

***

Ludwig Van Beethoven - Moonlight Sonata