Eilen tuli sitten vähän repäistyä, eli tuli lähdettyä käymään Suden kanssa kaupungilla parilla. Tarkoitushan oli alunperin se, että olisin seuraavan kerran juonut vasta lauantaina, mutta nyt iski semmonen juhlatuuli, että oli pakko päästä vähän tuulettumaan.
Ja ilta menikin ihan hyvin, ei ollut draamaa ja humala-astekin oli sopiva, ei siis tullut juotua liikaa. Oli kiva olla vähän aikaa ihan tavallinen 22-vuotias nainen, joka lähtee käymään baarissa muutamalla. Se tunne on niin vapauttava, kun voi olla kuin kuka tahansa nuori ihminen, kukaan ei tiedä sinun ongelmista ja voit itse päättää, kuinka paljon haluat muiden tietävän sinusta. Tuo reissu tuli kyllä tarpeeseen.
Olen myös ylpeä siitä, että en tehnyt mitään älyttömän typerää, jee! Normaalisti mulla on tapana vetää sellaset örvellyskännit, joiden vallassa teen sitten mitä idioottimaisimpia tempauksia. Hienoa, että osasin hillitä itseni. Rahaakaan ei mennyt mielettömiä summia, vaikka toki ainahan baarissa juominen on kallista. Hieman morkkis on ehkä siitä, mutta koitan uskotella itselleni, että tarvitsin vapaaillan kaikesta ja se oli sen arvoista.
Tänä aamuna minun piti lähteä Suden mukaan hänen MTT-tapaamiselleen; lupasin ja vannoin, että lähden mukaan. No, yllättäen nukuin kaiken ohi ja se harmittaa aika suunnattomasti. Tiedän, mitä tuntuu, kun haluaa sinne jonkun mukaan, eikä hän sitten pääsekään... Yritän korvata asian hänelle ja toivon, että hän ymmärtää.
Juteltiin eilen IhananIdiootin kanssa, että menisin tänään sinne yöksi, kun aiemmat sovitut yökyläreissut ovat syystä tai toisesta aina peruuntuneet (tosin ainoastaan minun päätösten takia). Noh, enpäs pääse tänäänkään sinne, koska II:lle tuli yllättävä työkeikka muutaman sadan kilometrin päähän. Arvatkaa harmittaako, on ollut ikävä ja olen odottanut, että pääsisin hänen viereensä. Seuraava mahdollisuus tulee sitten milloin lie...
Muutenkin tarvisin jonkinlaista vahvistusta IhanaltaIdiootilta. En välttämättä haluaisi vielä seurustella, mutta ei olisi pahitteeksi saada jonkinmoista tasaisuutta tähän meidän juttuun. Olis niin helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitsisi huolehtia oman asemansa puolesta, olla epävarma hänen tunteistaan jne. Ei sillä, etteikö hän niitä tekisi mulle selväksi muutenkin koko ajan, mutta ehkä mie vain olen niin vaativa... Eikä tuo huono itsetuntokaan kovin paljon auta asiaa, kun tuntuu, että vähän väliä tarvitsisi vahvistusta omista hyvistä puolista. Ääh, ihastuminen on perseestä. Varsinkin, kun ei itsekään oikein tiedä, mitä haluaa. Ja se taitaa myös olla IhanallaIdiootillakin ongelmana...
Tulispa Piksu jo kahville, tarvitsen ylianalyyttistä marttakahviseuraa, jonka kanssa voidaan haukkua kaikki miehet lyttyyn ja vetää draamaa pienimmistäkin asioista. Joskus on ihanaa olla nainen. <3
Toivotaan, että tämä päivä menis hyvin loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti