Isää ei enää päästetty sisälle sen jälkeen, kun äidille sanoin, etten halua häntä nähdä. Isä tuli kuitenkin aika-ajoin tarkistamaan, että olemmeko kotona. Noiden vierailujen aikana istuimme äidin kanssa hänen huoneessaan mahdollisimman hiljaa ja leikimme, että emme ole kotona.
- - -
Mie en illalla meinannu millään saada unta. Olin lukenu avaruuskirjaa ja siellä oli kuva astronauttipuvusta. Mie en tykänny siitä, se oli pelottava, ko ei nähny mitä sen sisällä on. Mie mietin, miten kauheaa olis, jos menis semmosen sisäle kattomaan ja sielä oliski vain pelkät jalat jäljellä... Äiti koitti minua lohuttaa, että hän istuu olohuoneessa ja kuuntellee musiikkia, vain seinä on välissä. Se laitto mulle yölampun pääle, että mie näkisin, ettei minun huoneessa ole mitään pelottavaa. Mie makkoilin sängyssä ja kuuntelin ko äiti yski. Se kuunteli jotaki mukavaa kitaramusiikkia, mitä se ruukasi useasti kuunnella. Mie tykkäsin kauheasti siitä yhestä laulusta, se oli minusta hauska. Helpotti.
Mulla oli kauhean ahasta nukkua, ko mulla oli kaikki minun pehmolelut sängyssä. Enhän mie voinu ottaa vain muutamaa, niilä muilahan olis saattanu tulla vaikka paha mieli. Mulla oli jo huono omatunto siitä, että Iso-Koira ei mahtunu minun viereen, ko se oli niin suuri. Mie kuitenki lupasin sille ennen nukkumaan laittoa, että mie leikin sillä huomenna ihan erityisen paljon, ehkä se ei sitte suuttus niin kauheasti.
Mie en tiiä kauanko mie olin nukkunu, mutta heräsin kauheaan meteliin. Arvasin, että se oli taas tulossa kylään. Äiti juoksi minun huoneeseen ennenkö kerkisin nousta. ''Äiti, mie en taho nähä sitä, emmä päästä sitä sisäle, eihän?'' mie itkin. ''Emmä päästä, ei sinun ole pakko sitä nähä. Sammutama kaikki valot, että se ei postiluukusta näe, että olhaan kotona. Tule, äkkiä, mutta olema aivan hipihiljaa.''
Mie sammutin minun oman lampun ja kuljin äitin perässä. Menimä äitin huoneeseen sängylle istumaan. Mie pietin tiukasti äitistä kiini, yritin olla itkemättä, etten pitäis ääntä. Siinä me istuima, pimeässä, aivan hiljaa molemmat. Kuunneltiin, ko isä huusi oven takana ja hakkasi ja potki sitä. Onneksi sillä ei ollu avaimia meile. Mie olin melkein varma, että se tullee kohta ovesta läpi; kohta se seisoo meän eessä aivan raivona. Mie mietin, miten pahalta se haisee ja miten likanen se on. Mulla oli paha olo ja mulla kävi sitä taas niin sääliksi. Mie mietin, että miksi se on tuommonen. Onko se minun vika? Niin se on ainaki useasti sanonu. Mulla pelotti aivan kauheasti.
Kauan me siinä istuima, mutta sitte se ryminä loppu. Hissin ovi kävi ja kuulima, ko hissi lähti liikkeele. ''Piika, pysy tässä. Mie käyn parvekheelta kattomassa, että se varmasti lähtee'', kuiskasi äiti. ''Ole kans, äiti, varovainen, ettei se vain näe. Muuten se tullee takasin ja on sulle niin kauhean vihanen'', mie nyyhkytin takasi. Hetken päästä äiti tullee takasin ja istuu minun viereen. ''Lähtikö se?'' mie kysyin. ''Lähti, aivan varmasti. Koitama laittaa nukkuhmaan, että jaksama aamula noussa kouhluun. Haluaksie nukkua minun vieressä?'' kysy äiti, ja silitti minun hiuksia. ''Haluan'', mie vastasin. Käperryin aivan äitiin kiinni, mutta pidin tarkasti huolen, ettei minun pää ollu ylempänä, ko mitä äitin. Minusta tuntu, että jos minun pää on korkeammalla, niin en kunnioita äitiä. Äitin paikka on korkeammalla, koska se pitää minusta huolta ja on aikunen. Sitte mie varmaan nukahin, koska en muista enää mitään.
Jimi Hendrix - Foxy Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti