Äiti kysyi minulta joskus, että mitä tekisin, jos esimerkiksi eksyisin juna-asemalla hänestä. Vastasin, että etsisin jonkun turvallisen näköisen ihmisen, jolta pyytäisin apua. Äiti pyysi esimerkkiä, jolloin kerroin pitäväni Steven Tyleristä - hän olisi sellainen ihminen, jonka luokse hädän hetkellä menisin.
- - -
Isä oli hakenu minut kotoa, istuima metrossa matkalla sen tykö. ''Mä oon maalannu vaikka mitä hienoja tauluja, voisin joskus opettaa suaki'', isä sano ja katto minua aurinkolasiensa takkaa. Sillä oli aina ne aurinkolasit päässä, ja se ruskea nahkatakki. Voi, ko joskus oppisin maalaamaan yhtä hienosti, ko isä. Se olis varmasti minusta sillon ylpeä.
Isän pysäkillä jäätiin pois ja heti ko päästiin asemalaiturille, se pisti tupakan palamaan. Käveltiin sisätiloissa olevien odotustilojen läpi ja isä vain jatko polttamista. ''Isä, saako täälä polttaa?'' ihmettelin. ''Kyllä mä saan. Mä saan polttaa missä mä haluun, eikä kellään oo sanomista siihen.''
Mie olin oikeastaan aika onnellinen, ko olin isän kanssa. Minusta isän kanssa oli kivaa sillonko se ei ollu mulle vihanen. Yritin ottaa isää käestä kiini ja vahingossa huitasin käellä sen tupakkaa, hui ko se kävi niin kipeää, itkuhan mulla tuli. Isä ei tykänny siitä, että itken, suuttuhan se tietenki. Se otti minun käestä kiinni ja tumppasi sen tupakan siihen: ''Siinä nyt on, kato miten käy, ku et osaa ollenkaan käyttäytyä. Et sä voi huitoo tolleen miten sattuu, kato nyt, ei siitä hyvää jälkeä tuu! Opettelisit joskus olemaan kunnolla, en käsitä, mikä sussa oikeen on vikana! Oot just, niinku äitis.'' Yritin piätellä itkua, en saanu itkeä, mie tiesin sen. Mulla niin hävetti, että olin taas suututtanu isän, miksen mie ikinä osannu olla niinkö pittää..? Isä-raukka oli varta vasten hakenu minut sen mukaan ja sitte mie pilaan kaiken taas.
Isän tykönä oli hämärää, sielä haisi tosi voimakas parfyymi. Just semmoselle, ko miltä naapurin mummo haisi. Mie en oikein osannu päättää, että tykkäänkö mie siitä hajusta vai en. Isän tykönä oli kans sen ystävä, mie en muistanu sen nimeä, vaikka isä sano sen mulle monta kertaa. Se nainen oli mulle tosi kiltti, jutteli mulle ja silitti minun hiuksia. Mulla kuitenki koko ajan pelotti, mie en tienny kuka se oli ja mistä se oli sinne tullu.
Se kiltti nainen pyys, että mie seuraan sitä, se halusi näyttää mulle jotaki. Mie menin matkassa, se vei minut sen makuuhuoneeseen. Kaapin päältä se otti korurasian ja meni sängylle istumaan: ''Kom och titta, var inte rädd. Kom nu''. Menin istumaan sen viereen, ja se näytti mulle niitä kaikkia ihania koruja, mitä sielä rasiassa oli. Siellä oli vaikka minkälaisia koruja, helmikaulakoruja ja riipuksia, käsikoruja ja sormuksia. Mie ihastuin erityisesti yhteen koruun, jossa oli isoja vaaleanpunasia helmiä ja niihin helmiin oli kirjailtu punasia ruusuja. Mie sain jopa kokkeila yhtä helmikaulakorua, laitoin sen itte kaulaan ja se oli niin kaunis. Sitte mie en tiiä mitä mie tehin, mutta se koru meni rikki. Kaikki ne kauniit, valkoset helmet tippu lattialle. Mulla alko hävettämään ja mie säikähin, sitte tuli itku. Se kiltti nainen koitti hyssytellä, että ei haittaa, koita nyt olla hiljaa, mutta isä kerkes kuulla. Se tuli sinne huoneeseen ja huusi mulle siitä, miten mie en koskaan osaa olla kunnolla ja kuinka hän minua häpeää, ko kaiken pilaan. Mie en pystyny ollenkaan hillittemään itteäni, mie vain itkin ja itkin, että haluan äitin tykö takasin. Isä haukku minua, kuttu minua rumila nimilä ja lähti ovet räivien ulos kämpästä. Siihen mie jäin itkemään sen kiltin naisen kanssa, olin jääny yksiin outoon paikkaan vieraan ihmisen kans, ja mulla pelotti kamalasti. ''Du kan få den'', sano se kiltti nainen, ja ojensi mulle sitä kaunista kaulakorua, missä oli punasia ruusuja. Mie en enää halunnu sitä, rikkoisin kuitenki senki. Kiltti nainen laitto sen minun kaulaan ja lähti huoneesta pois. Mie makasin siellä hämärässä huoneessa ja itkin, halusin pois, halusin äitin tykö. Sitte mie varmaan nukahin, koska seuraavaksi, ko silmät aukasin, niin äiti oli taas vieressä. ''Tule, Piika, lähemä kotia. Älä välitä isästistä, mie en anna sen tehä sulle enhään pahhaa. Tule, niin lähemä.''
Pearl Jam - Smile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti