Kurkku kipeä, toivottavasti en ole tulossa kipeäksi... Suunniteltiin lähijengin kanssa pulkkamäkireissua,
mutta se kyllä jää haaveeksi, jos oikein huono olo on.
Juteltiin eilen Auroran kanssa, hän olisi kuulemma tulossa käymään parin viikon säteellä. Nyt vaan toivotaan, että suunnitelma onnistuu hänen työkuvioidensa puolesta! VR:llä on kuulemma nyt menossa joku kampanja, jolla saa yhdensuuntaisen lipun 15 eurolla. Olis mahtavaa, jos saisin järjestettyä asian niin, että lähdettäis Auroran kanssa yhtä matkaa täältä Tampereelle! Saisin itsekin vähän hermolomaa kaikesta, ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Tampereellakaan en ole käynyt kuin kerran elämässäni - sekin oli vain kahden tunnin mittainen autonhakureissu. :D Olen tosin kuullut kyseisestä kaupungista paljon hyvää, joten olisi mukavaa päästä sekin kokemaan. Ehkä saisin jopa äidin sponsoroimaan matkaa jonkin verran? Sitten voisin ainakin lähteä. Ja äiti itse on painottanut sitä, että haluaisi minun käyvän matkustelemassa (ja etenkin hän toivoisi minun muuttavan pois täältä, mieluiten Etelä-Suomeen tai Etelä-Ruotsiin, miksei ulkomaillekin).
Olen muuten pystynyt juttelemaan äitini kanssa suoraan asioista. Päätin, että en enää salaile ja pimitä, vaan olen se mitä olen sairauteni kanssa, äiti saa itse päättää, hyväksyykö asian vai ei. Tämä on siinä mielessä multa iso askel, koska en koskaan ole halunnut näyttää huonoa oloa äidille. Olen aina vetänyt jonkin sorttista ''iloista roolia'', jotta äitini ei huolestuisi. Tottakai hän tietää, ettei elämäni ole ollut helpoimmasta päästä, mutta en koskaan ole näyttänyt hänelle sitä, kuinka paljon kaikki on minuun vaikuttanut. Sairaalareissun todellista syytä en tietenkään ole kertonut, vielä ainakaan. En tiedä, onko minun järkevää ottaa asiaa edes puheeksi, ehkä on parempi, ettei hän tiedä? Tapahtuneesta on kuitenkin kulunut jo useampi viikko. IhanaIdiootti oli tosin sitä mieltä, että minun tulisi kertoa äidilleni: "Äiti on aina äiti. Sillä on oikeus tietää, mitä sun elämässäs tapahtuu. Huolissaan se susta on, vaikka ei mistään mitään tietäiskään, sellaisia ne äidit on. Te ootte kuitenki aina ollu kahdestaan, ei sitä sais jättää ulkopuolelle, se on epäreilua sitä kohtaan, oli sun tarkoitusperät sitten kuinka hyvät tahansa." En tiedä, olenko täysin samaa mieltä. Ymmärrän toki, mitä hän ajaa takaa. Silti minusta tuntuu, että äidillä olisi helpompi olla, jos hän ei tietäisi kaikkea. Ainakaan hän ei syyttäisi itseään, koska minun masennukseni tai itsetuhoisuuteni ei kyllä missään tapauksessa ole hänen ristinsä kannettavaksi. Toisekseen pelkään, että hän hermoilisi perääni aina, kun en ole hänen vieressään. Sekin tuntuu epäreilulta. Äiti on jo teinivaiheen viiltelymenot katsellut vierestä ja se on varmasti ollut kaikkea muuta, kuin helppoa.
Niin ja IhanaIdiootti... Tuntuu, että ollaan taas vähän edetty. Olen yrittänyt rentoutua ja osoittaa hänelle luottamusta juttelemalla myös hänelle mieltä askarruttavista asioista, ilmeisesti hän on ollut siitä tyytyväinen. Pariin otteeseen olen saanut häneltä kuulla siitä, kuinka hän ei koe tuntevansa minua, koska en päästä häntä lähelle. Kieltämättä myös mulla itselläni on helpompi olla, kun uskallan jutella hänelle. Kyse ei ole ehkä elämän suurimmista kysymyksistä, mutta kuitenkin. Olen raottanut omaa ajatusmaailmaani ja elämääni hänelle, jonka seurauksena yhdessä vietetty aika tuntuu entistä merkityksellisemmältä. Puhumalla hänelle olen saanut myös hänet puhumaan, hiljaiset tilanteetkaan eivät tunnu enää kiusallisilta, kun tietää, mitä toinen miettii.
Ystäviä olen viimeaikoina laiminlyönyt, oikeastaan kaikkia heistä. Olen ollut niin uupunut ja pahantuulinen, ettei keskittymiseni ole riittänyt normaaliin kanssakäymiseen. Inhottaa, että nalkutan ja valitan pienistä asioista, hermostun helpolla ja tiuskin, vaikka ei olisi aihetta. Täytyy kyllä ottaa asia puheeksi, toivottavasti saan aikaiseksi. He ovat kuitenkin minulle kaikki kaikessa, toivon, että en antaisi muunlaista kuvaa. Pitäisi yrittää järjestää heille ihan kunnollista laatuaikaa, jonka aikana minun sairaus tai ainainen kitinä IhanastaIdiootista ei olisi pääteemana.
Mieltä hiertää, kun KELAn rahat ei vieläkään ole tulleet. Alkaa jo usko loppua... Työkaverini pakotti minut ottamaan rahaa vastaan, että saan käydä hakemassa lääkkeet. Aikamoinen kinastelu asiasta oli, mutta loppujen lopuksi suostuin. Tiedän, ettei mulla ole vaihtoehtoja, sillä lääkkeet on minun tämänhetkiselle jaksamiselle elinehto. Eilen kävinkin apteekissa kyselemässä, mutta tietenkään heillä ei ollut juuri minun lääkettäni tai sitä vastaavaa valmistetta. Tänään pitäisi käydä kyselemässä uudestaan. Vähän pelottaa, että miten lääkkeiden aloitus tällä kertaa sujuu. Tuskin olo on niin kamala, mitä aiemmin aloittaessani, mutta paussia on kuitenkin kertynyt jo yli viikon verran. En tiedä yhtään, kuinka kauan aikaa kyseinen lääke elimistössä pysyy. Toivottavasti sitä on vielä tarpeeksi jäljellä, ettei uudelleen aloittaminen aiheuta kovin suuria tunnemyrskyjä. En välttämättä haluaisi sairaalapedille toista kertaa makaamaan, toisekseen tiedän, että uusi, epäonnistunut itsemurhayritys vaikeuttaisi kaikkea liikaa. Sitten en välttämättä pääsisikään kotiin niin helpolla, kuin edellisellä kerralla ja jo silloinkin se oli aikamoista taistelua. Puhumattakaan siitä, että en haluaisi tuottaa pettymystä ystäville tai IhanalleIdiootille. Luottamuksen takaisin saaminen on kuitenkin ollut työn takana.
Päivän ohjelmassa olisi kuitenkin kämpiltä poistumista, eli sovittiin työkaverin kanssa, että käydään vähän ajelemassa ja juttelemassa. Ihan mukavaa sinänsä, onhan sitä taas tullut vietettyä aikaa neljän seinän sisällä. Tekis hirveästi mieli lähteä illalla viihteelle, onneksi ei ole rahaa. Saa viettää rauhallisen koti-illan leffojen parissa, eikä se ole kyllä ollenkaan huono idea, kun otetaan huomioon miten lujaa viime viikonloppuna meni.
Ja hmm... Tätä blogitekstiä kirjoittaessani myös Seksinatsi otti yhteyttä, pyysi sinne saunomaan. Kutkutteleva ajatus kieltämättä, mutta koitan pitää jalat maassa ja IhananIdiootin mielessä, hän on kuitenkin se, jonka haluan. Silti olis kiva nähdä Seksinatsiakin, pitkästä aikaa...
***
The 69 Eyes - Wasting the Dawn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti