Draamaa lähijengissä

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen eilen, mutta en kerinnyt kirjoittamaan loppuun. Jatketaanpa siis nyt.

***

Kämppis lähti eilen kotipaikkakunnallaan käymään, sitä ennen hän oli piilottanut kaikki teräaseet, jotta en tekisi itselleni mitään. Huomasin tämän vasta muutamaa tuntia myöhemmin, kun tulin kiireessä kämpille ja piti jollain ilveellä saada ruokapakkaus auki. En tosin tiennyt, kuka oli veitsien ja saksien piilottamisen takana.

Suutuin ihan käsittämättömän paljon, kun huomasin teräaseiden puuttumisen. Laitoin sitten raivopäissäni lähijengilleni viestin: "Nyt kaikella kunnioituksella: MINUN KÄMPPÄ, MINUN SÄÄNNÖT. MIE YMMÄRRÄN, ETTÄ JOKU TEISTÄ ON OLLU HUOLISSAAN JA PIILOTTANU ___KAIKKI____ TERÄASEET, MUTTA RAJANSA KAIKELLA! oikeasti, jos mie itteni tapan, niin sitä ei parit teräaseet estä. mulla vituttaa ihan suunnattomasti, koska on aika hankala saada ruokapakkauksia auki ilman puukkoa tai saksia. JOKU RAJA, AIVAN SAMA HUOLEN MÄÄRÄLLE. Ja tämä viesti menee teille kaikille."

Khröm. En tietenkään olis voinu hoitaa asiaa toisella tavalla. No, Kämppis tunnusti, että hän on kaiken takana. Olin hänelle aika ilkeä, sanoin, ettei tarvitse tulla enää minun luokseni, ellei osaa olla ihmisiksi. Bambi oli laittanut viestin takaisin, jossa käski minun olla kiukuttelematta hänelle. Ihana Bambi, aina yhtä suorapuheinen, siksi mie sitä rakastanki. No, tänään herättyäni olen sitten soitellut lähijengin läpi ja pyytänyt anteeksi eilistä käytöstäni. Tiedän, että tuo meni minun puoleltani vähän yli - etenkin se, että syytin kaikkia, vaikken tiennyt kuka asian takana on. Ja muutenkin.

Mulla vain niin harmitti, kun huomasin, että joku ei luota minuun. Olen omasta mielestäni pärjännyt suht hyvin, eli en ole viillellyt sairaalareissun jälkeen. Tulin surulliseksi, koska huomasin, että joku epäilee minua. Tiesin kyllä, että ihan minun parasta ajatellen oli toimittu, mutta koska olin niin nälissäni, väsynyt ja harmistunut, niin en osannut käsitellä asiaa oikein.

***

Olin eilen illalla kuskina kaverille (Mersumies), ajattelin, että se veisi ajatukset pois ahdistuksesta. Hyvinhän se menikin, oli mukavaa ajella ja jutella niitä näitä. Aika hyvin sain siirrettyä ajatuksia pois, ahdistuksesta muistutti vain välillä alavatsassa viiltelevä kipu.

Iltaan tuli kuitenkin yllättävä käänne, sillä auton kyytiin hyppäsi nainen, jonka kanssa en ole kovin suotuisissa väleissä. Tai siis, en tunne häntä tai ole koskaan jutellut hänen kanssaan, mutta hän on silti tiennyt kertoa minusta ja etenkin seksielämästäni ympäri kyliä. Lisäksi hän on seuraillut minua, jos olen ajanut IhananIdiootin autolla, hiillostanut perässä kiinni tai estänyt minua pääsemästä ohitse. Kaikki tuo on siinä mielessä ymmärrettävää, että hän oli IhanastaIdiootista mustasukkainen, koska oli siihen niin rakastunut. Enkä yhtään ihmettele miksi. ;)

No, pyrin kuitenkin nielemään kiukkuani ja käyttäytymään asiallisesti. Juttelin niitä näitä ja olin mahdollisimman kiltti ja ystävällinen; kehuin hänen rakennekynsiään ja annoin sympatiaa työasioista. Toivottavasti tuo omantyylinen vittuiluni meni perille; mulla olis ainakin aivan hirveä olo, jos joku josta olisin puhunut paskaa käyttäytyisi oikein kiltisti minua kohtaan. Tuskinpa tuo kuitenkaan paskanjauhantaa lopettaa, mutta ehkä se saa kuitenkin ajattelemaan uudemman kerran.

***

Heräsin tänään jo kuuden maissa IhananIdiootin silittelyihin. Oli hyvä olla... :) Eilen illalla taisi yksi jos toinenkin itku tulla, kun aloin perjantaista järkytystä miettimään. Pikkuhiljaa alkaa tuokin asia tuntumaan todelta... Heräsin myös alkuyöstä painajaiseen, onneksi II oli vieressä ja käsitti olla loppuyönä päästämättä minusta irti.

II lähti töihin joskus 6.30 pintaan, koitin kyllä vielä nukkua vähän, mutta en saanut unta. Nousin sitten ylös ja soittelin Kämppikselle, samalla siivoilin ja tiskasin II:n luona. Nyt rantauduin tähän Myyrän luokse (asuu II:n naapurissa, aika kätevää) aamukahville, tunnin päästä olisi meno MTT:lle. Nyt olis sitten se lääkäriaika, katsotaan, miten käy sairasloman ja lääkityksen suhteen.

JA KELAN RAHAT EI VIELÄKÄÄN OLE TULLEET. Hmm, alkaa kärsivällisyys pikkuhiljaa loppua.