Kiroan kohta koko KELAn alimpaan helvettiin. Melkein tekis jo mieli mennä tekemään joku pommiuhkaus sinne, alkaa risomaan tämä jatkuva rahattomuus. Ainaki tuollaisen tempauksen jälkeen sais valtiolta ilmaisen kodin ja ruoan... No, ei ehkä kuitenkaan.
Olen siis odotellut sitä sairauspäivärahaa jo ties kuinka monta viikkoa. Tänään sitten soitin sinne ja kyselin rahojen perään. Ei kuulemma enää kovin kauaa pitäis mennä, meinasi yrittää kiirehtiäkin asiaa. Ei paljon herätä luottamusta, kun hakemus on ollut sisällä jo 26.1. lähtien... Muutenkin nuo Kelan käsittelyajat on niin älyttömän pitkiä. Kysyin samalla, että kestääkö seuraavassa käsittelyssä näin kauan, kun sairaslomaa aiotaan jatkaa. Kuulemma kyllä; hakemuksen käsittely alkaa uudestaan, eikä aiemmilla päätöksillä ole asiaan ainakaan nopeuttavaa vaikutusta.
En tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Missä välissä mie pääsen parantumaan, jos aina joudun stressaamaan? Kaikki minun laskuasiat yms. seisoo, koska en voi tehdä maksusuunnitelmia mistään, kun en tiedä milloin rahaa saan. Menee hermot. Ajattelin, että pyydän lääkäriä kirjoittamaan kunnolla pitkän sairasloman, jotta saisin edes hetkeksi rahavirran tasaantumaan, saisin jopa tehtyä niistä maksamattomista laskuista maksusuunnitelmat. Ellei se sovi, niin pyyhin sairaslomapaperilla persettä ja menen töihin, kävi miten kävi.
***
No, ei mitään huonoa ilman jotain hyvääkin. Äitin kanssa ollaan sovittu, se pyysi multa anteeksi. <3 Kävin eilen siellä, jotta näyttäsin, että riita on minunkin puolestani unohdettu.
Niin, kävinhän mie IhananIdiootin äidilläkin, oli aika pelottavaa!
***
Nyt ketjussa polttamaan tupakkaa, jos se vaikka rauhoittas vähän tätä hermoilua. Lääkkeetkin on edelleen loppu, en ole hakenut lisää, vaikka resepti laukun pohjalla kyhnöttääkin. En vain viitsi lainata keneltäkään enää yhtään rahaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti