Viikkoja on kulunut tapahtuneesta, mutta tuska on säilynyt. Olo on kauhea.
Olen oikeastaan pitänyt asioita vain omana tietonani - koen, että
tämä on minun suruni, minun muistoni, minun menetetty rakkauteni, vain
minun. Kenelläkään muulla ei ole asiaa kajota siihen, tässä olen ja
haluan olla yksin.
Joka kerta, kun ajattelen vauvaa, minut valtaa aivan suunnaton
epätoivo. Menen paniikkiin, tuntuu, etten saa henkeä. Ahdistus on sanoin
kuvaamaton, kuten myös ikävä, jota en itsekään pysty ymmärtämään. Kun
järjellä ajattelee, niin tuntuu kummalliselta ja oudolta, että ikävöi
jotain, mikä ei käytännössä katsoen ollut edes ihminen. Kaikista
vaikeinta tässä on se, että sen sijaan, että ikävä helpottaisi, se
kasvaa päivä päivältä. En koskaan kuvitellut haluavani lasta;
silloinkin, kun sain tietää raskaudesta, halusin sen vain pois. Nyt
kadun.
Kadun sitä, että en halunnut sitä. Kadun sitä, etten antanut
itselleni mahdollisuutta. Kadun sitä, etten ajatellut antavani vauvalle
mahdollisuutta. Kadun sitä, etten kuunnellut lääkäriä ja hänen
neuvojaan.
Päälle päin kaikki on hyvin. Hymyilen, olen iloinen, viihdyn
kavereiden kanssa. Totuus pinnan alla on kuitenkin jotain muuta - pelkkä
ajatus huomisesta on niin käsittämättömän raskas. Pidän itseäni
liikkeellä ja olen koko ajan menossa, en voi pysähtyä, koska silloin
saan aikaa miettiä. Keksin keksimällä tekosyitä, miksi minun pitäis
poistua kämpiltä. Tulen kotiin vasta sitten, kun olen niin väsynyt, että
nukahdan saman tien.
Vain pari ystävää on huomannut, että kaikki ei ole hyvin. He ovat
hienovaraisesti ja vähän rankemminkin koittaneet kysellä, mikä minulla
on hätänä. En vain osaa puhua, en pysty enkä halua. Tiedän, että
pitäisi. Tiedän, että se helpottaa. Mutta jos kerron kaiken, minun on
myös samalla tunnustettava heikkouteni, eikä minulla ole nyt varaa
siihen. Pelkään, että kaikki romahtaa, kun tunnustan väsymykseni. Mitäs
sitten? Pakko käydä töissä, pakko maksaa laskut, pakko jaksaa. Aina tuo
pakko. Ei tässä maailmassa ole varaa pysähtyä, hengähtää tai levätä, ei
siihen kerta kaikkiaan ole aikaa.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Olen vain pelkkä tyhjä kuori.
- - -
2 Times Terror - D.E.A.D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti