Huomenta?
Heräsin tuossa hetki sitten, hyvä minä. Sinne meni taas tämä päivä. Toisaalta, en tiedä haittaako se. Todennäköisesti hereilläoloaika olisi käsittänyt maksimaalista ahdistusta, ottaen huomioon kuitenkin sen, että tänään minun piti kuolla. Kuulostaapa tyhmältä, kun sen kirjoittaa. Pään sisällä se kuulosti niin paljon paremmalta...
Kämppis lähti kauppaan hakemaan mulle suklaata ja tiskiainetta, että pääsen purkamaan paineita... Oikeasti, mikä ihmeen siivousfriikki minusta on tullut? Ennen vihasin siivoamista yli kaiken, nykyään se on suunnilleen päivän kohokohta... MTT:llä sanottiin, että se on hyvä merkki, kun jaksan touhuta. En tiedä onko, lähijengi on taas sitä mieltä, että käyttäydyn neuroottisesti. Kai siinäkin on jokin sellainen kontrollintunne; en pysty paljon elämässäni määräämään, mutta kodin puhtaudesta voin pitää huolta. Sitä paitsi en pidä siitä, että masennukseni näkyisi minusta päällepäin. Kaikki tutkimukset yms. osoittaa, että masentunut ihminen ei jaksa pitää itsestään huolta (kuten käydä suihkussa, laittautua jne) tai pitää kotiaan kunnossa. Tuleehan mullakin usein noita repsahduksia, etenkin suihkussa käymisen suhteen, mutta silloin en poistu neljän seinän sisältä mihinkään.
Kaduttaa muuten, että sain tuossa viikko sitten tietää Suden blogiosoitteen, enkä tietenkään malta olla lukematta niitä postauksia, mitä se sinne kirjoittaa. Olen suht varma siitä, että pari haukkupostausta on mulle tarkoitettuja. Sattuu, sillä en omasta mielestäni ole sellainen, kuin hän antaa blogissaan ymmärtää. Luvattiin kuitenkin toisillemme, ettemme koskaan ota blogissa kirjoitettuja asioita esille missään riidoissa tms, joten en aio asiaa mainita ääneen. Sitäpaitsi ystävyytemme on taas jäissä, ehkä ihan hyvä niin. Tuo ystävyys on kuitenkin niin raskas, etten usko jaksavani sitä tällä hetkellä muutenkaan.
Äitistä ei ole vieläkään kuulunut.
MTT:llä meinasivat, että voisivat soittaa äidilleni ja kertoa minun tilanteestani. Selventää, että lääkärin tekemä diagnoosi masennuksestani on ihan totta, eikä minun keksimä juttu. Halusivat myös kertoa siitä, että kaipaan äitiäni ja hänen tukeaan. En suostunut. Olen sitä mieltä, että äiti ottaa yhteyttä minuun, kun itse niin haluaa. En halua painostaa häntä mihinkään enkä missään tapauksessa aiheuttaa minkäänlaisia syyllisyydentunteita. Silti olo on petetty, tuntuu, että hän olisi hylännyt minut. Äiti ei koskaan ole aiemmin minua hylännyt.
Pain - Clouds Of Ecstasy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti