Kaks punaista viivaa. Kaks ihan hemmetin kirkasta, punaista viivaa.
Olen siis paksuna. Olen niin vitun paksuna, kun vaan voi. Ei, ei, ei.
Ei todellakaan nyt. Kaikki kusee muutenki ihan kirjaimellisesti. En
tiiä mitä teen. Olen ihan hukassa. Miks tämä ei voinu tapahtua
sellaselle ihmiselle, joka sitä oikeasti haluaa ja toivoo? Mie en pysty
tähän. Mie en jaksa. Mulla on niin avuton ja yksinäinen olo.
Haluaisin vain huutaa koko maailmalle, kertoa kuinka paha olo mulla
on. Mitä kaikkea ajattelen. Toisaalta haluaisin vain eristäytyä, olla
pitämättä yhteyttä enää keneenkään, olla vain yksin itseni kanssa. En
halua muiden sääliä tai apua, koska en ansaitse sitä. Koska tämä on
minun vika ja minun on yksin siitä kannettava vastuu. Kuka minua
ymmärtäis? Ei kukaan. Olisin yksin kuitenki.
Tunnen itteni hirveäksi ihmiseksi. Inhoan itseäni siitä, että näin
kävi. Ja ketä mie voin syyttää? En ketään muuta, ku itteäni. Minun olis
pitäny tietää, olis pitäny arvata. Mie olisin voinu välttyä tältä
kaikelta. Mutta ei, paskaa niskaan vain ja ihan omien tekojen
seurauksesta. Oma vika. Oma typeryys.
Vihaan itseäni siksi, etten koskaan vois tarjota sille sellaista elämää, ku viaton ihminen ansaitsee. Kaikki ''sulla on 9kk aikaa valmistautua, kyllä sie selviät''-
kommentit vain suututtaa; entäpä sitte, ku se 9kk ei riitä? Entäpä jos
tarvitsen 9 vuotta, enkä 9 kuukautta? Mie tiiän, että mie en pysty
siihen. Hyvä, että selviän itseni kanssa. Olis maailman itsekkäin teko
tuoda se sellaseen maailmaan, missä mie en voi antaa sille sitä mitä se
eniten tarvii. Rakkautta ja huolenpitoa, turvallisuutta ja tasapainoa.
Mutta mie tiiän myös sen, että jos mie sen tähän maailmaan toisin, en
myöskään ikinä vois antaa sitä pois. Tiiän, että minun omatunto ei
antais periks, koska tämä on minun syytä. Mie vihaan itteäni. Vihaan, vihaan, vihaan. VIHAAN.
Tuntuu siltä, että en ansaitse elämää. En ansaitse sitä siksi, että
haluan viedä sen joltakin toiselta pois. Oman tyhmyyden seurauksena olen
pistänyt uuden elämän alulle ja minun käsissä on sen tulevaisuus.
Minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti