Eli taas jatkuu tämä lähijengin esittely. Tässä tulee nyt myös sellaisia, jotka eivät varsinaisesti meidän ''lähijengiin'' kuulu, mutta menkööt nyt muiden esittelyiden lomassa. (Varsinaisen lähijengin jäsenet ovat siis Myyrä, Bambi, Mursu, Kämppis, Poika ja minä, eli meidän välillämme ei oikeastaan ole salaisuuksia.)
***
Aurora
24-vuotias mies, johon tutustuin lukiossa vuonna 2006. Alussa inhosimme toisiamme (tai oikeastaan hän minua), mutta tutustumisen myötä huomasimme, kuinka hyvin tulemme juttuun. Asuimme jopa hetken aikaa samassa talossa, tosin eri rapuissa. Vietimme lähes kaiken aikamme yhdessä, hän oli minun suurin tuki ja turva pitkän aikaa - on vieläkin.
Aurora on se, johon luotan kaikista eniten ystävistäni, todennäköisesti juuri pitkän tuntemisen ansiosta. Hänelle voin puhua ihan mistä tahansa ilman häpeää. Hän on ihminen, joka sanoo mielipiteensä suoraan ja pyrkii analysoimaan tilanteen, kuin tilanteen. Monesti olemmekin yhdessä istuneet yötä myöhään teekupposten äärellä ja miettineet surkeaa elämäämme. Nuo yhdessä vietetyt hetket ovat tärkeimpiä muistoja, mitä minulla on. Vaikka yöllisten teehetkien aihepiiri onkin yleensä aika ahdistava, ei mikään ongelma tunnu liian suurelta, kun mietimme niitä yhdessä.
Nykyään hän asuu Tampereella ja työskentelee siellä kokkina. Pyrimme näkemään aina kun hän käy täällä ja olemme suunnitelleet, että menisin käymään myös hänen luonaan heti, kun se on taloudellisesti mahdollista.
On selvää, että välimatka on ''hidaste'' ystävyydellemme, mutta pyrimme silti pitämään huolta suhteestamme pitämällä yhteyttä puhelimitse ja netin kautta. Nähdessämme kaikki on kuin ennenkin, mikään ei ole kiusallista ja juttu luistaa samantien.
Aurora on aina pitänyt minusta huolta ja pyrkii edelleenkin tekemään niin. Yleensä hän alkaa aina ensimmäisenä siivoamaan ja laittamaan ruokaa, kun hän saapuu luokseni (ja muistaa tietenkin myös motkottaa siitä, kuinka huonoa huolta olen itsestäni pitänyt ;D). Hän tuntee myös äitini hyvin ja siksipä hänen puoleen aina käännynkin, kun minulla ja äidillä on riitaa. Aurora palauttaa minut aina maanpinnalle pitämällä huolen siitä, että näen asiat realistisemmin, enkä syytä itseäni turhaa. Hän kuitenkin muistaa myös sanoa, jos olen oikeasti toiminut väärin, enkä sitä itse huomaa.
Emme oikeastaan koskaan riitele, koska riidoille ei koskaan ole ollut tarvetta. Jokainen erimielisyys on aina selvitetty keskustellen, jonka jälkeen asia on voitu jättää taakse. En voisi kuvitella parempaa ystävää, kuin mitä Aurora on. Toivon, että pystyn vielä korvaamaan hänelle kaiken, koska olen laiminlyönyt ystävyyttämme tahattomasti ja minulla on siitä todella huono omatunto.
Ja Aurora, tiedän että luet tämän ja tunnistat tästä itsesi. Mulla on ihan älyttömän ikävä sinua. Tiiän, etten osaa sitä ääneen sanoa enkä osoittaa sulle sitä, kuinka paljon sinusta välitän. Haluan kuitenki että tiedät (ja uskon, että tiedät muutenkin), että olet mulle korvaamaton ihminen. Sinun takia olen jaksanut monta vaikeaa hetkeä ja autat edelleenkin selviämään päivästä toiseen. Rakastan sinua.
Alfanaaras
Alfanaaras on 23-vuotias nainen, maailman suloisimman 3-vuotiaan tyttären äiti. Tutustuin häneen pari vuotta sitten, kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Meistä tuli läheiset yllättävän äkkiä, tosin välit ovat viime aikoina viilenneet lähinnä erilaisten elämäntilanteiden takia (Alfanaaras löysi elämänsä miehen, tekee paljon töitä ja viettää lopun aikaa tyttärensä kanssa). Tiedän kuitenkin, että voin mennä hänen luokseen aina ja tietenkin hän on aina tervetullut minunkin luokseni.
Meille on ihan tavallista, että välillä emme pidä juuri ollenkaan yhteyttä. Luottamus on kuitenkin niin kova, että tiedämme, ettei välimme siitä huonone. Luonteelta olemme samankaltaisia, eli temperamenttisia ja äkkipikaisia. Ystävyytemme tunnusmerkkinä onkin leikkimielinen piikittely, jota harrastamme puolin ja toisin.
Meillä ei ole tapana ''silitellä toistemme päitä'' vaikean tilanteen tullessa, vaan ennemminkin potkimme toisen ylös maasta ja käskemme ottamaan itseään niskasta kiinni. Toisinsanoen, vihaamme lujaa, mutta rakastamme lujemmin.
Poika
19-vuotias mies, kotoisin Pohjois-Ruotsista. Tutustuimme viime kesänä kun olimme molemmat ajelemassa kaupungilla autoillamme. Päädyimme sitten pitkän, leikkimielisen kisaamisen jälkeen parkkiin ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti...
Alunperin meillä oli Pojan kanssa hieman säpinääkin, mutta juttu kuoli monesta erinäisestä syystä. Tällä hetkellä olemme hyviä ystäviä ja näin tämä toimiikin parhaiten.
Poika on porukkamme romantikko, joka toivoo löytävänsä elämänsä rakkauden. Lähijengissä vitsailemmekin välillä siitä, että Poika on kuin mikäkin pelimies, kun tyttöystävä saattaa välillä vaihtua vähän tiheämpäänkiin otteeseen. Hän ei kuitenkaan ''pyöritä'' tyttöjä huvikseen, vaan etsii oikeasti sitä oikeaa eikä koskaan haluaisi satuttaa ketään.
Luonteeltaan Poika on varmaan yksi maailman ystävällisimpiä ja luotettavimpia henkilöitä. En voi enkä halua kuvitella elämää ilman häntä.
Seksinatsi
19-vuotias mies, johon tutustuin ammattikoulussa. Hänestä ei koskaan voisi arvata, että hän on vasta noin nuori - niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisestikaan. Välillämme on kihelmöinyt jo vuosia, olemme harrastaneet eräänlaista kissa ja hiiri-leikkiä, flirttailemme, mutta emme oikeastaan ole tuon pidemmälle edenneet.
Seksinatsilla on maailman sinisimmät ja pysäyttävimmät silmät, mitä olen koskaan nähnyt. Hän lamaannuttaa minut totaalisesti katsoessaan minua, en kykene liikkumaan tai kääntämään katsettani, vaikka haluaisinkin. Tuntuu, että hän näkisi suoraan sieluuni. Häntä taas ei voi silmistä lukea ollenkaan.
Vuosien saatossa olen pikkuhiljaa päässyt kärryille hänen ajatusmaailmastaan ja luonteestaan, sillä hänen lähelleen on vaikea päästä. Uskon, että tavallaan vieläkin välitän hänestä ja tästä syystä en olekaan häntä hetkeen nähnyt.
Seksinatsi on ulkoisesti ''paha poika'', joka kuuluu jengiin ja se näkyy myös ulospäin. Ulkonäkö johdattaa kuitenkin reilusti harhaan, sillä sisimmiltään hän on arvoja kunnioittava ihminen, eikä koskaan pettäisi kenenkään luottamusta.
Beaver
Varmaan ainoa ystävä Tukholman ajoilta, jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä. 19-vuotias tyttö, joka muutti hiljattain äitinsä kanssa Helsinkiin, hän etsii kuitenkin aktiivisesti omaa asuntoa.
Olemme tunteneet päiväkotiajoista lähtien, kävimme myös samaa koulua Tukholmassa. Hetken asuimme jopa naapureina, se jos mikä, on muistamisen arvoista. Olen myös hyvissä hänen isoveljensä kanssa; olemmekin tulleet Beaverin kanssa siihen tulokseen, että seurustelisimme todennäköisesti ellei välimatka olisi niin pitkä...
Näkemisiemme välillä on joskus kulunut jopa vuosia, mutta se ei ole koskaan haitannut. Beaver on minulle kuin sisko, jaamme kaiken, eikä välillämme ole salaisuuksia. Hän käyttäytyy todella aikuismaisesti ''nuoresta'' iästään huolimatta.
Meillä on tapana hullutella yhdessä ollessamme (saatamme siis yhtäkkiä alkaa laulamaan Tina Turnerin Simply the Bestiä keskellä Helsinkiä tms) eikä muiden mielipiteet ole koskaan kiinnostaneet. Muodostamme maailman parhaimman tiimin; meillä ei ole koskaan tylsää, eikä maailmassa ole sellaista estettä, jonka yli emme yhdessä pääsisi.
***
Eiköhän tässä taas ollut esitelmää hetkeksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti