Lähijengin esittely, osa 2

Eli jatketaanpas tätä blogini päähenkilöiden esittelyä.


Äiti
Maailman ihanin ihminen. Elämäni suurin rakkaus, tuki ja turva. Ja samalla se ihminen, joka saa minut eniten suuttumaan ja tuntemaan huonoa omaatuntoa. 

  Olemme olleet äitini kanssa kahden vuodesta 1992. Olemme aina tukeutuneet toisiimme ja selvinneet järkyttävänkin suurista ongelmista yhdessä. Lapsuusmuistoissa kummittelee Isä, joka on tehnyt elämästämme kaikkea muuta, kuin helppoa.
  Ilman äitiä en olisi koskaan selvinnyt. Kaikesta pahasta huolimatta olen saanut niin hyvän lapsuuden, kuin se vain on ollut mahdollista. Äiti on yksi vahvimmista ihmisistä, mitä tiedän. Kunnioitukseni häntä kohtaan on suunnaton... Jos edes joskus olisin puoletkaan siitä, mitä äitini nyt on, tuntisin oloni enemmän kuin lottovoittajaksi.
  Äiti tietää työuupumuksestani, mutta ei masennuksesta. Koitan mahdollisimman paljon pitää hymyilevää ja iloista roolia hänen läsnäollessaan, pääasiallisesti se meneekin läpi. Äiti kyllä tietää, että kaikki ei ole kunnossa, mutta mitä vähemmän hän tietää, sen parempi. Toisaalta tämä aiheuttaa paljon komplikaatioitakin, esimerkiksi siinä, kuinka paljon äiti pystyy faktan puutteen takia minua ymmärtämään. Kuulen häneltä paljon siitä, että minun tulisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä takaisin töihin. Esim liiallisen nukkumisen hän kuittaa toteamalla, että olen vain laiska ja mukavuudenhaluinen.

Piksu
20-vuotias nainen, minun ensimmäinen serkkuni. Opiskelee ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja tekee sairaankuljettajan töitä aina, kun vain ehtii. Luonteeltaan Piksu on erittäin temperamenttinen, sosiaalinen ja hauska. Temperamenttisuus näkyy etenkin pinnan pituudessa (tai pituuden puuttumisessa) ja välillä hän osaakin olla erittäin negatiivinen. Lähipiiri tosin saa tästäkin hyvät naurut, sillä Piksun ''tussahtelu'' ja negatiivisuus aiheuttaa paljon hilpeyttä - vain hän voisi ajatella kaiken niin monimutkaisesti ja haastavasti.
  Piksu on mulle kuin sisko, yhdessä jaetaan ilot ja surut, luottamus on täydellistä molemminpuolin. En usko, että mikään voisi koskaan pilata välejämme.

  Piksu on ainoa ihminen, jonka edessä voin olla täysin oma itseni. Hän ei tuomitse ilman syytä (jos poisluetaan sisarelliset kinat ja tappelut) ja on aina minulle kaikessa täysin rehellinen.
  Piksu odottaa tällä hetkellä avomiehensä/kihlattunsa kanssa ensimmäistä lastaan. Raskaus tuli kaikille yllätyksenä (myös Piksulle, koska hän suunnitteli tekevänsä lapsia vasta paljon myöhemmässä iässä ja ehkäisyasiatkin ovat aina olleet kunnossa), mutta kenenkään ei tarvitse epäillä, etteikö Piksu pärjäisi. Hän on niin kertakaikkisen periksiantamaton ihminen, että onnistuu kaikessa, mitä haluaa eikä edes koskaan yrittäisi mitään, mihin ei varmasti pystyisi. Nuoreen ikäänsä nähden erittäin aikuismainen ja jalat maassa oleva nuori nainen.

Isä
Minun silmissäni paholaisen ruumiillistuma. Suurin pelkoni, ahdistukseni ja vihani. En usko, että saisin sanottua hänestä mitään hyvää, vaikka kuinka yrittäisin. Isä on aloittanut huumeiden ja alkoholin väärinkäytön jo varhaisessa teini-iässä, pääasiallisesti hän on käyttänyt amfetamiinia. Etenkin päihteiden vaikutuksen alaisena isä on erittäin arvaamaton ja väkivaltainen, pääasiassa juuri näistä syistä hän on istunut vankilassa tämän tästäkin. Isä väittää tällä hetkellä olevansa kuivilla ja työskentelevän psykiatrisena erikoislääkärinä, mikä ei voi millään pitää paikkansa. Kaikki varmaan ymmärtävät, että huumausaine- ja väkivaltarikoksista useampaan otteeseen tuomittu ihminen ei pystyisi tuossa virassa toimimaan... No, haukkumiset sikseen, eiköhän tekstien lisääntyessä tule muutama lapsuusmuistokin, mistä voi päätellä vihani syyt.


Populi
Minun oma, rakas Populini - paras ystävä ja 3-vuotiaan kummityttöni äiti. 22-vuotias nainen, johon tutustuin vuonna 2003. Tuosta asti olemme olleet lähes erottamattomat. Populikin on minulle kuin sisko, monet myös sanovat, että muistutamme toisiamme jopa ulkonäöllisestikin.

  Ystävyyteemme mahtuu paljon kivikkoisia teitä ja onnenhetkiä, eroja ja yhteenpalaamisia, mutta tällä hetkellä suhteemme on erittäin vakaa ja turvallinen.
  Populille todettiin noin vuosi-pari sitten narkolepsia, ja tämä onkin sitten vaikeuttanut hänen elämäänsä aika lahjakkaasti. Hän on kuitenkin sitkeä ja vahva ihminen, eikä anna suurempienkaan ongelmien lannistaa, vaan puskee määrätietoisesti eteenpäin.
  Populi on luonteeltaan avoin ja sosiaalinen, tutustuu mielellään muihin ihmisiin ja rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Hän on välillä vähän sinisilmäinen ja naiivi etenkin ihmisten suhteen, mutta elämä on kouluttanut ja lapsen myötä elämänkatsomuskin on hieman muuttunut.


...Ja taas joudun jättämään kirjoituksen kesken, koska inspiraatio on täysin hukassa. Eiköhän se sieltä palaile taas hyvien yöunien jälkeen, mutta tällä hetkellä tuntuu, että vihaan kaikkea ja kaikkia... Vituttaa.