Minä

En osaa sanoa, että kuinka mones ''ensimmäinen'' blogikirjoitukseni tämä on, mutta nyt ajattelin panostaa kirjoittamiseen tosissaan. Olen huomannut, että en osaa puhua asioista jotka vaivaavat päätäni, mutta kirjoittaminen onnistuu sitten sitäkin paremmin.

Olen 22-vuotias nainen, kotoisin Tukholmasta. Tällä hetkellä asun Pohjois-Suomessa, vuokralaisena pienessä omakotitalossa kahden kissani kanssa. Takana on keskeytynyt lukio sekä ammattikoulu, joihin todennäköisesti palaan vielä myöhemmissä kirjoituksissa.

Noin reilu puoli vuotta sitten paloin loppuun, osaksi liiallisen työnteon takia ja osaksi käsittelemättömien elämäntapahtumien takia. Alunperin olin sairaslomalla akuutin stressireaktion vuoksi muutaman viikon, mutta ahdistus ja työuupumus ei ottanut loppuakseen, joten sain lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Säännöllisten tapaamisten jatkuessa sain lopulta kunnollisen diagnoosin sekä pidemmän sairasloman. Diagnoosina on siis unihäiriöt (F51.0 Ei-elimellinen unettomuus) sekä vaikea masennus (F32.2 Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita). Lääkityksenä on tällä hetkellä aamuisin 10mg Citalopramia mielialaa kohentamaan, iltaisin 7,5mg Mirtazapinia sekä 25mg Ketipinoria unen laatua parantamaan. Sairaslomaa on kirjoitettu aina helmikuun loppuun asti, mutta todennäköisesti en ole vielä tuolloin työkuntoinen ja sairaslomaa joudutaan jatkamaan.

Koin noin viikko sitten kunnollisen herätyksen, jolloin tajusin, etten tule koskaan paranemaan jos jatkan elämistä tällä tavoin. Päätin siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pikkuhiljaa järjestelemään elämääni kuntoon, tästä inspiroimana myös blogini nimi, baby steps.

Tämän hetkisenä tavoitteenani on saada elämän perusasioita kuntoon, kuten unirytmi, säännölliset ruokailut ja liikunta, käydä sovituissa tapaamisissa psykiatrian poliklinikalla ja niin edespäin, ymmärrätte varmaan.

Elämääni valaisemassa ovat perheeni (äiti ja hänen puolen sukunsa) sekä maailman parhaimmat <3 ystävät. Tulen kirjoittamaan ystävistäni peitenimillä, ihan vain siltä varalta, että joku nyt sattuisikin lukemaan näitä kirjoituksia. Lisäksi kuvioissa pyörii myös unelmieni mies - ihana idiootti - jota rakastan, mutta en halua/osaa/pysty myöntämään sitä itselleni saatikka muille. Suhteeni häneen on vähintäänkin tuhoisa, mutta jotain sellaista hän minulle antaa, että en ole valmis luovuttamaan. Isäni kanssa en ole tekemisissä, mutta tästäkin lisää myöhemmin.

Mahdollisista kirjoitusvirheistä en aio piitata, sillä haluan kirjoittaa suoraan sydämestäni, miettimättä liikaa.

Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi taustadataa, mistä on hyvä lähteä liikkeelle. Naurattaa vähän se, miten analyyttinen tämä ''ensimmäinen'' kirjoitukseni on, mutta eiköhän se kirjoitustyylikin muutu rennompaan suuntaan blogikirjoitusten lisääntyessä... :)


Hurts - Stay