Väsyttää aivan hirveästi, ilmeisen rankkaa tämä lomailu.
Tänään ollaan Auroran kanssa vietetty laiskottelupäivää, kateltiin leffaa kämpillä ja illalla käytiin katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto elokuvissa. Oli kyllä tosi hyvä, sain nauraa ihan vedet silmissä. Olin todella skeptinen tuon elokuvan suhteen, oletin sen olevan jotain ällöromanttista rakkauslässytystä, mutta täytyy sanoa, että ennakkoluulot olivat kyllä tässä tapauksessa aivan turhia. Haluan jopa katsoa kyseisen pätkän uudestaan.
Tänään aloin miettimään lähtöpäivää, jossain kohtaahan sekin on päätettävä. Etenkin kun tarkoitus olis mennä takaisin kotiin ennen pääsiäistä, ettei ihan hirveän täyteenahdetussa junassa tarvis istua. Niin ja lupasinhan mie tosin äitillekin, että oon sille kissavahtina, niin pääsee sekin käymään lomareissulla.
Lähdön ajatteleminen ahdistaa. En haluais lähteä, koti tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta. Siellä odottaa kaikki sama, vanha paska, mitä niin paljon halusin karkuun. Tiiän, etten voi paeta loputtomiin, silti tekis mieli vain hautautua Auroran sohvan sisälle ja jäädä sinne asumaan. Tokihan kotona on Myyrä, Bambi, Kämppis, IhanaIdiootti ja kaikki muut, mutta samalla siellä on niin paljon kaikkea mitä en kaipaa ollenkaan.
Äh, ärsyttävää. Aina joku on huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti