Reissufiiliksiä

Tänään lähden Tampereelle. Ihan parin tunnin päästä.

Alunperin mulla oli ihan kamala hinku lähteä käymään muualla, varmaan pitkälti siksi, että pääsisin pakoon omaa elämää. Lähtö tuntuu kuitenkin nyt paljon haastavammalta, kuin mitä ajattelin sen olevan. Omalta mukavuusalueelta poistuminen tuntuu ahdistavalta, edessä on niin paljon uutta ja erilaista, etten ole osannut asiaan valmistautua. Kummallista, että voi jotain tällaistakin pelätä. Enkä aiemmin olisikaan pelännyt.

Toisaalta on kuitenkin ihanaa, että pääsen pois tästä kaikesta, edes hetkeksi. Tampereella mulla on kuitenkin Aurora, tiedän, että en ole yksin omien ajatuksieni kanssa. Pääsen purkautumaan asioista, jotka ovat vaivanneet jo pitkään, toivonmukaan keksimme jotain ratkaisujakin. Mulla on ollu ikävä meidän juttutuokioita ja teehetkiä, ne ovat jotain niin ainutlaatuista.

En tosiaan muistanut varata paluulippua, joten takaisintulo on vielä toistaiseksi mysteeri. Ikävä tuntuu nyt jo, vaikka en ole vielä päässyt edes lähtemään. En yhtään tiedä, koska näen lähijengiä tai IhanaaIdioottia seuraavan kerran. Ja myönnettäköön, että saatoin ihan pikkusen itkeä aamulla, kun IhanaIdiootti lähti töihin... Kirjoittelin myös pieniä rakkaudenosoituksia lapuille, joita teippailin pitkin hänen kämppäänsä.

Olispa junamatka jo ohi, koska tiedän, että innokkuus iskee kun pääsen perille. Tästä tulee varmasti hyvä reissu.