Pikkuhiljaa olen alkanut kotiutumaan tänne Tampereelle. En onneksi ole eksynyt kauhean montaa kertaa, vaikka eilen seisoinkin tienlaidassa noin 15 minuuttia miettimässä, että mikä oli se bussipysäkki, jolle minun piti mennä. Tunsin oloni kieltämättä aika typeräksi, kun tuijottelin ohi ajelevia autoja ja itkin Myyrälle puhelimessa, kun en tietenkään apuakaan uskaltanut keneltäkään kysyä.
Pääsinpä kuitenkin kaupunkiin ja kävin vähän tutustumassa jo paikalliseen baaritarjontaankin, hups... Eiköhän sitä sitten aikas humalassa lähdetty kotiinpäin. :D Päätin mennä Auroran työpaikalle odottelemaan sitä, että hän pääsisi töistä. Tietenkin se juoma maistui sielläkin, eikä kyllä kovin kauaa tarvinnut istua, kun sain seuraa erittäin ''hurmaavasta'' miesporukasta. No, pääasia on, että juttu lensi ja sain nauraa urakalla.
Koti-ikävä meinaa iskeä aina yksinollessa, tilanne helpottuu kylläkin huomattavasti, kun Aurora tulee töistä kotiin. Huomenna alkaa parin päivän vapaat, niin päästään yhdessä pyörimään kaupungille ja tekemään kaikkea kivaa. :)
Muuten olen kyllä viihtynyt. Tänään kävin kävelemässä viereisessä metsässä, missä on ihan kiitettävät lenkkipolut. Hassua, että täällä pääsee noinkin helposti hyville lenkkeilyteille, kun kotipaikkakunnallani pitää mennä jo jonkin verran kauemmas, että saa kävellä luonnossa. Jotenkin tuo ei käy järkeen, koska Tampere on kuitenkin niin paljon suurempi kaupunki. Löysin myös uimahallin, tekis kyllä ihan hirveästi mieli käydä uimassa pitkästä aikaa... Nuorempana tuli sitäkin harrastettua ahkerasti, nykyään huono itsetunto pitää poissa kaikista paikoista, missä joutuu olemaan paljastavissa asuissa. No, ehkä saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta sillä verukkeella, että kukaan ei tunne minua täällä... Pelkään vain niin kamalasti, että nolaan itseni. :D
***
Aluehallintovirastosta soitettiin toissapäivänä. Olen tehnyt sinne toimenpidepyynnön koskien hoitohommista irtisanomistani (irtisanominen tapahtui sairaslomalla sairasloman takia). He ilmoittivat, että tilanne onkin paljon vakavampi, kuin olin aiemmin puhelimessa antanut ymmärtää. Lisäksi työtodistuksessani lukee irtisanomisen syynä ''sairasloma'', jonka takia lakimies on tutkinut lähettämääni materiaalia ja todennut, että on syytä epäillä työsyrjintää joka taas puolestaan on rikosasia. Sain siis tietää, että aluehallintovirastosta on päätetty tehdä rikosilmoitus koskien irtisanomistani ja minun on jossain vaiheessa mentävä poliisilaitokselle kuulusteluihin.
Tiesin kyllä, että irtisanominen oli laiton, mutta en koskaan olisi osannut kuvitella, että tästä ihan poliisijuttu tulee. Kaiken järjen mukaan minun pitäis nyt viimeistään ymmärtää, että minua on kohdeltu väärin ja teen ihan oikein kun puolustan itseäni, mutta silti mulla vaivaa huono omatunto. Jostain ihmeen syystä mulla pelottaa ja omatunto soimaa, tuntuu, että teen jotain ihan älyttömän väärin. Varmaan sekin johtuu siitä, että ehdin kiintyä avustettavaani aika paljon ollessani töissä siellä. Koitan kuitenkin pitää pääni kylmänä ja ymmärtää, että ei ole minun vikani, jos hän ei toimi lakipykälien mukaisesti.
Miksi pitää aina kaikesta potea huonoa omaatuntoa, en ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti