Pelko

Luin aiemmin yhtä toista blogia, missä kirjoittaja kertoi lyhyesti peloistaan, samalla hän kannusti myös muita tekemään samoin.

Huomasin, kuinka pelontäyteinen minun elämä on. Pelkään monia asioita, suurimmaksi osaksi omaa mielikuvitusta ja ajatusmaailmaa, mutta silti. Toisaalta oman mielen tuottamaa se pelko juurikin on. Ajattelin kirjoittaa tämän hetken suurimmista peloista.

Pelkään...

...Ihmistäyteisiä paikkoja
kuten suuria marketteja, kauppakeskuksia, ruokapaikkoja. Lisäksi kuntosalilla käyminen on miltei mahdotonta aamutuntien jälkeen, koska alan panikoimaan sitä porukkamäärää, mikä siellä huitelee. Jostain ihmeen syystä kuvittelen, että jokainen ihminen arvioi ja tuomitsee minut, esim. ''kuvitteleeko nyt tuokin, että se jollain salitreenillä alkais näyttämään hyvältä?'' ja ''taas tuokin on syömässä, onko tuo nyt kummakaan, että on tuon kokoinen?''
Etenkin nyt, kun tuo kirjoittaa, se tuntuu hullulta. Vaikea uskoa, että kukaan ihminen on niin kyllästynyt omaan elämäänsä ja itseensä, ettei keksi parempaa tekemistä, kuin minun tarkkailemiseni, heh. Silti tuo on asia, mikä vaikeuttaa elämääni huomattavasti. Esimerkiksi eilen en kyennyt käymään kaupassa ostoksilla IhananIdiootin kanssa, koska tunsin itseni niin kamalaksi, rumaksi ja arvottomaksi.

...Postia
Kuulostaa varmaan maailman typerimmältä asialta, mutta jokapäiväinen posti on mulle myöskin lähes ylitsepääsemätön ongelma. Tilannetta pahentaa vielä se, että mulla on postilaatikko, joten voin siirtää postista koituvaa ahdistusta jättämällä postit laatikkoon - millään tapaa järkevää tai fiksuahan tuo ei ole. Jotenkin tämä rahattomuus tekee kaikesta niin vaikeaa, tuntuu ahdistavalta katsoa laskuja, kun tietää, ettei niiden eteen voi tehdä mitään.

...Menettämistä
Olen kokenut viimeaikoina niin paljon menetystä, että päivän aikana koen monet ahdistuskohtaukset ja ikävät hetket menettämisenpelosta johtuen. Pelkään, kuvittelen ja odotan menettäväni pian taas lisää, tämä asia saa minut musertumaan aivan täysin. Eniten pelkään tietenkin läheisten ihmisten menettämistä, kuten varmaan jokainen.

...Vastuuta
Olen tällä hetkellä niin huonossa jamassa, että pystyn hädintuskin pitämään itseni kasassa, etten romahda. Jokainen pieninkin vastuutyö tuntuu mahdottomalta, enkä meinaa saada mitään tehtyä. Aikojen pitäminen ja asioiden hoitaminen on haastavaa, enkä suoriudu niistä, ellei joku ole minua koko ajan siihen pakottamassa.

...Heikkoutta
Olen tottunut siihen, että aina tulisi olla vahva ja jaksaa. Etenkin äitin edessä. Tämä taas johtaa siihen, että en salli itseltäni heikkoutta. Itseinho aivan järkyttävän suureksi kun huomaan olevani heikoilla, tämän vuoksi taas kämpiltä poistuminen tai julkisille paikoille meneminen vaikeutuu huomattavasti. Peitän heikkouttani vetämällä hirveää roolia, joka taas käy raskaaksi ajan myötä.

...Täydellistä romahdusta
Jatkuva roolin vetäminen on vaikeaa ja raskasta, mutta tuntuu jokseenkin välttämättömältä. Se on ainoa tapa, jolla voin unohtaa oman todellisen minäni hetkeksi. Lisäksi tiedän, ettei romahtamiseen ole varaa, koska kokemuksella voin sanoa, että sieltä jaloilleen pääseminen on yhtä helvettiä.

...Luottotietojen menettämistä
Huonon rahallisen tilanteen vuoksi (KELAn perseilyn sairauspäivärahan maksamisen kanssa) pelkään luonnollisesti sitä, että laskut kasvavat älyttömästi korkoa ja menetän lopulta luottotietoni. Tiedän, ettei kyseessä ole lopun elämää kestävä merkintä, mutta muutama vuosikin on liikaa. Olen vakuuttunut siitä, että elämäni loppuu juurikin siihen pisteeseen, jos luottotietoni menevät. 

...Vaikeuksien myöntämistä
Kaiken tämän myöntäminen itselleen (ja varsinkin muille) on aivan kauheaa. Oletan, että muut pitävät minua huonona ihmisenä, jos tietävät heikkouteni ja pelkoni, etenkin kun ne ovat niin typeriä... Lisäksi yksin pärjäämisen vietti on niin suuri, että avun vastaanottaminen on multa aivan järkyttävän hankalaa.


Hmm.