Eipä ole taas ollut aikaa kirjoitella viimeaikoina. Kaikki on ollut ihan kamalaa hullunmyllyä, on pitänyt järjestellä asioita suuntaan jos toiseenkin. Kaiken tuon puolesta alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan, ainoat asiat mitä pitäis hoitaa on viikkosiivous ja kaikki ne kauan venyneet asiat.
Myyrä sai tuossa aiemmin viime viikolla idean, että voitais alkaa pitämään peli-iltoja lähijengin kesken. Viime viikolla pelailtiin kahtena iltana, ja oli aivan hurjan hauskaa. Jotenki se yhteisöllisyyden tunne ja lämmin ilmapiiri piristi mieltä ihan tajuttomasti, hetkeksi unohti kaikki ahdistuksen aiheet ym. paskat. Tuli naurettua ihan hirveästi ja haluan ehdottomasti jatkaa tätä perinnettä.
Viikonloppua vietettiin IhananIdiootin kanssa sen äidin luona. Käytiin ajelemassa mönkijällä, paistelemassa makkaraa ja muutenkin oltiin yhdessä. Nautin täysillä, tuntu hyvältä päästä rauhoittumaan sinne luonnon helmaan kaiken kaaoksen keskeltä. II:n kanssa on muutenkin niin helppo olla - ei tarvitse esittää mitään tai olla minään, viettää vain aikaa ja tuntea olonsa niiiiin rakastuneeksi. Oon jo pariin otteeseen miettinyt, että onko tämä liian hyvää ollakseen totta, vai tuntuuko kaikki vain niin supertäydelliseltä ja ihanalta siksi, että mikään muu ei tahdo onnistua. Toisaalta mulla on aikalailla samalainen olo ystävien kanssa (ei siis riidellä tai mitään, voi olla oma itsensä ja porukassa on hyvä olla jne), joten voi olla, että maalailen vain piruja seinille. Jotenkin on liian tottunut siihen, että kaikki tahtoo mennä päin metsää.
Olen koittanut pysyä positiivisena, vaikka stressiä onkin ihan hirveästi. Lääkkeetki oon saanu otettua joka aamu, kiitos tästäkin II:lle, joka jaksaa huolehtia ja patistaa. Olo on vähän parempi kuin viikko tai pari sitten, toivottavasti sais nyt edes hetken aikaa rauhoittua.
Odotan kesää ihan hulluna. Jotenkin tuntuu, että kaikki on silloin muka paljon helpompaa... Ja jos ei ole, niin ainaki on kiva ilma ja voi sentään lämmitellä auringossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti